Esittelyssä Stellan kouluttaja Iiro Ollila

Kerro hieman itsestäsi - kuka olet?
Olen Iiro Ollila. Työskentelen Stella Polariksessa muusikkona ja esiintyjänä. Viihdyn sekä soitinten takana että näyttämöllä. Muusikkona olen multi-instrumentalisti, jolla on klassinen pohjakoulutus. Parhaiten minut varmaankin tunnetaan näyttämömusiikin säveltäjänä ja improvisoijana. Olen toiselta ammatiltani osteopaatti ja minulla on vuosien kokemus yksityisestä hoitotyöstä.

Millaisia koulutuksia olet tehnyt vuosien varrella organisaatiolle?
Olen opettanut improvisaatiota ja vuorovaikutustaitoja Sibelius-Akatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa sekä lukuisissa yksityisen ja julkisen puolen yhteisöissä, yli 20 vuoden ajan. Kun koulutan esiintyviä taiteilijoita, korostuu improvisaatio esittävänä taidemuotona. Työyhteisöjä kouluttaessani, samat periaatteet viedään työyhteisön arkeen ja erilaisiin kehityshaasteisiin.

Mitkä ovat erityiset kiinnostuksen kohteesi työyhteisöjä kouluttaessasi?
Avainsanojani ovat rakentava vuorovaikutus, leikki, psykologinen turvallisuus, innovatiivisuus, luova saavutettavuus sekä neuroepätyypillisyys.

Neuroepätyypillisyys? Kiinnostavaa! Kerro lisää.
Nykyään puhutaan ”neurokirjosta”; siitä että kukin meistä asettuu johonkin kohtaan tätä spektriä. Tutkittua tietoa erilaisista neuroerityisyyksistä on tullut viime vuosina huimasti lisää, erilaiset autismin kirjon häiriöt ja ADHD ovat näistä kenties arjessa tunnetuimmat. Olen itse neuroepätyypillinen ja autistisen lapsen vanhempi. Minulla on aiheesta runsaasti kokemusasiantuntijuutta - erityisesti ”maskingista". Olen kulkenut pitkän tien teatterintekijänä ja improvisoijana, ja olen saanut kohdata oman neuroepätyypillisyyteni sekä yhteistyötä haastavat että edistävät puolet. Koen sen ehdottomasti voimavarana mutta
joitakin haasteitakin se tuo mukanaan.

Miten neuroepätyypillisyyden tarkastelu voisi auttaa työyhteisöissä?
Kun työyhteisö pyrkii siihen että työntekijät voivat hyvin ja vuorovaikutus toimii, usein jo moninaisuuden tiedostaminen vie asioita huimasti eteenpäin. Meillä on kaikilla erilaisia vuorovaikutuksen tapoja ja strategioita. Osa niistä on elämän varrella opittuja, osa on sellaisia joihin meidän on vaikeampi vaikuttaa. Neurokirjon tarkastelussa ei ole kyse siitä, että piiloutuisimme diagnoosiemme tai erityisyyksiemme taakse, vaan siitä että kohtaamme toisemme juuri niin moninaisina kuin olemme. Lopulta meitä yhdistää se, että teemme töitä yhdessä – siihen liittyviä mekanismeja harjoittelemme yhdessä, tiedostaen ja leikin kautta, riippumatta siitä mihin kukakin meistä neurokirjolla asettuu. Aihetta lähestytäänkin koulutuksessani käytännön tekemisen ja mahdollisen asiantuntijanäkökulman kautta.

Minulla on ”nepsykentällä” melko laaja kontaktiverkosto ja otan mielelläni koulutuksiini mukaan myös neuroepätyypillisyyteen erikoistuneen terapeutin tai neurokirjon kokemusasiantuntijan. Tämä voisi olla esimerkiksi 30-45 minuutin puheenvuoro tai Q & A, oman koulutukseni ohella.

Mainitsit myös luovan saavutettavuuden. Mitä se on?
Perinteinen saavutettavuus tarkoittaa työn tai palveluiden tekemistä saavutettavaksi vammaiselle henkilölle. Yksinkertaisimmillaan vaikkapa pyörätuoliluiskaa tai liikennevalojen äänisignaalia. Luova saavutettavuus - creative accessibility - taas on ajattelutapa, jossa saavutettavuuteen liittyvät keinot otetaan osaksi esimerkiksi taideteoksen sisältöä. Tämän taustalla on se, että tyypillisesti taide-esitykset valmistetaan ensisijaisesti vammattomalle - able-bodied - yleisölle ja sen jälkeen saavutettavuutta huomioidaan jonkin verran yleisön suuntaan. Esimerkkejä ovat esimerkiksi perinteinen kuvailutulkkaus taidenäyttelyissä tai neuroepätyypillisiä huomioivat hiljaisemmat esitykset. Tarkoitus on hyvä, mutta tämä luo silti helposti vammaiselle kokemuksen toisen luokan kansalaisuudesta. Luovassa saavutettavuudessaa apukeinot otetaankin osaksi teoksen sisältöä. Tämä on Suomessa vasta vähän tunnettua ja työn pioneereja on Duvteatern. Lisätietoja aiheesta löytyy täältä TIKSI - DuvTeatern.

Aihe on minulle läheinen ja kiehtova ja pelkkä luovaan saavutettavuuteen tutustuminen voi avata työyhteisön työskentelyyn aivan uusia näkökulmia. Kun itse osallistuin luovan kuvailutulkkauksen koulutukseen, koin sen kovin hauskana ja inspiroivana ja omaa luovuuttani ruokkivana. Olen kiinnostunut vetämään luovaa saavutettavuutta improvisaatioon ja vuorovaikutustaitoihin yhdistäviä työpajoja yhdessä luovan
saavutettavuuden erityisasiantuntijan kanssa.

Millaisia havaintoja voidaan tehdä tiimin välillä vuorovaikutuskoulutuksissa?
Vuorovaikutuskoulutuksessa tulee nopeasti tietoiseksi omista sosiaalisista rooleistaan ja siitä miten niihin voi vaikuttaa. Usein löytyy omat mukavuusalueet ja sokeat pisteet. Nopeasti tulee myös näkyväksi, kuinka viestintä tiimissä kulkee, mikä sitä edesauttaa ja haastaa, mitä itse kukin pitää tehokkaana, mikä ero on kutsuvalla ja käskevällä asenteella, mitkä ovat ”statuksen” rakenneosat, mikä passivoi, mikä aktivoi jne. Yhtenä esimerkkinä mainitsisin vielä sen, että vaikka korjaava palaute ja sen antaminen usein koetaan tukalana, on usein yllättävän haastavaa ottaa vastaan myös positiivista palautetta. Tämäkin on kiinnostavaa!

Voidaanko improvisaatiota käyttää esimerkiksi tyhypäivän koulutuksissa?
Todellakin voidaan! Puhdas leikki on hyvän vuorovaikutuksen ytimessä. Improvisaatiokoulutus tuntuu parhaimmiltaan siltä, että että se ei ole koulutusta sanan perinteisessä merkityksessä. Se on paluuta leikin tilaan ja kaikki oppiminen tapahtuu siinä leikkimisen tilassa. Usein syvemmät reflektiot nousevat pintaan jonkin aikaa koulutuksen jälkeen. Kyse on positiivisen yhteyden rakentamisesta leikin kautta.

Yksinkertaistaen sanoisin tällaisen vertauksen:

• tyhypäivän improiloittelu = nautinnollinen kesäretki yhdessä
• pidempi vuorovaikutuskoulutus = nautinnollinen kesäretki, jonka aikana opitaan miksi se retki on ihana ja kuinka voi olla retkellä joka päivä

Millaisia havaintoja olet itse tehnyt koulutettavasta ryhmästä koulutuksen aikana – miten heidän dynamiikkansa muuttuu?
Kuulen paljon yhteistä naurua, näen syttyviä katseita, kuulen innostuneita keskusteluja. Hiljaiset äänet tulevat kuuluville. Tarjoutuu mahdollisuus tulla turvallisesti vuorovaikutukseen sellaistenkin työtovereiden kanssa, joita ei välttämässä arjessa niin usein kohtaa. Vuorovaikutus näyttäytyy uudessa valossa, kun ei ollakaan omalla työpaikalla ja siirrytään ”vuorovaikutuslaboratorioon”.

Millaista palautetta olet saanut vuorovaikutuskoulutuksien aikana tai heti sen jälkeen?
Koulutukseni ovat olleet varsin pidettyjä, mikä tietysti ilahduttaa ja herättää kiitollisuutta. Koulutuksiani on pidetty energisoivina, hauskoina ja ajatuksia herättävinä. Muusikon näkökulmani on poikkeuksetta ollut osallistujille inspiroiva. 

Niin, sinä olet muusikko ja säveltäjä. Musiikki ja rytmit – näiden käyttö koulutuksissa. Miten olet hyödyntänyt musiikkia organisaatioiden koulutuksissa?
Laulujen ja musiikin improvisointi on erityisosaamistani. Usein sisällytän koulutuksiini luovan prosessin valottamista muusikon näkökulmasta. Rakentava vuorovaikutus kun näyttäytyy hieman toisessa valossa, kun materiaalina onkin sanojen ja tilanteiden sijaan sävelet. Yhteistyön sävelet – koulutuksessa osallistujat pääsevät tarkastelemaan kuinka improvisoitu laulu syntyy ja mitä salamannopeita valintoja improvisoija siinä tilanteessa tekee. Tähän voi tietysti osallistua puhtaasti katselemalla ja kuuntelemalla, vaikka olisihan upeaa saada myös koulutettavat houkuteltua mukaan musiikin improvisointiin. Kuka haluaisi perustaa työpaikalleen improvisaatiokuoron tai musisoida toimistotarvikkeilla? I´m in!

Vedin muuten aikoinaan usean vuoden ajan Suomen Improvisaatiokuoroa, jossa kaikki musiikki oli vapaasti improvisoitua. Se oli taiteellisesti, improvisoijan ja musiikintekijän näkökulmasta ehkä haastavin ja korkealentoisin projektini, joka opetti minulle hurjan paljon.

Mitä erityistä on Stella Polariksen ja erityisesti sinun koulutuksessasi?
Stella Polariksen koulutus ei ole ole powerpoint-esitys eikä akateeminen katsaus. Se on aina elämys, joka voi olla joko hieman enemmän esityksenomainen tai lempeästi osallistava tai selkeämmin hands-on yhdessä tekemistä. Mahdollisuuksia räätälöintiin on lähes rajattomasti. Asiat joita koulutamme perustuvat kokemuspohjaiseen tietoon joka on tullut vuosikymmenten työstä näyttämöllä ja työyhteisöjä kouluttaen. Jokainen Stellan kouluttaja tuo oman persoonallisen näkökulmansa mukanaan.

Minä tuon mukanani oman improvisoivan muusikko-esiintyjän näkökulmani sekä ymmärrykseni neuroepätyypillisyydestä. Olen myös toiselta ammatiltani osteopaatti, joten minulla on laaja ymmärrys ihmisestä tuntevana, reagoivana ja myös toisenaan kipuilevana kokonaisuutena.

Mikä on yleisin haastava tilanne, johon halutaan vuorovaikutuskoulutuksen kautta apuja?
Aika usein työpaikoilla mietityttää palautteen antaminen ja asiakkaan kohtaaminen eri tilanteissa. Puheenvuorojen pitäminen ja esiintymiseen liittyvät haasteet ovat niin ikään tavallisia. Joskus on myös niin, että koulutusta tilaava asiakas ei täsmälleen tiedä mitkä ovat ne asiat joihin kaivataan tukea, mutta jotakin tarvitaan. Silloin onkin juuri hyvä idea kääntyä Stella Polariksen puoleen. Tarpeita voi lähteä yhdessä keskustellen kartoittamaan.

Mitä impro on ja voidaanko sitä muutamassa tunnissa kouluttaa ihmisille, joilla ei ole ennalta mitään kokemusta siitä?
Kyllä voidaan kouluttaa ihmisille, joilla ei ole improsta kokemusta! Improvisaatio on rakentavaa vuorovaikutusta. Se on yhteistyötä jonka lähtökohdat ovat kuunteleminen, hyväksyminen, auttaminen ja osallistuminen. Improvisoijan perustila on yhdessä leikkimisen tila. Tämä tila on mahdollista tavoittaa minuuteissa, sekunneissakin, eikä se edellytä osallistujalta mitään erityistaitoja eikä kokemusta.
Improvisaatio esittävänä taiteenlajina on vain yksi tapa soveltaa näitä periaatteita.

Kerro, millainen kouluttaja olet – mitä koet tärkeänä saavuttaa koulutuksen aikana?
Olen kovin kiinnostunut asiakkaan toiveista ja erityistarpeista. Olen aina halukas soveltamaan osaamistani ja perehtymään uusiin asioihin. Koulutukseni eivät ole koskaan samanlaisia, reagoin tilanteisiin, toiveisiin, esiin nouseviin kysymyksiin. Sovellan sekä ennakoiden että lennosta. Koulutan mielelläni ketä tahansa, pikkulapsista taiteilijoihin, yritysjohtajiin tai tiimeihin.

Millainen oli sinun viimeisin pitämäsi koulutustilaisuus – mitä opit heistä?
Parhaillaan vedän koulutuskokonaisuutta erään alakoulun kaikille oppilaille. Jonakin päivänä erityisluokan oppijoille, jonakin toisena suomea toisena äidinkielenään puhuville 6- luokkalaisille. Kouluympäristössä saa olla monena; saan soveltaa omaa statusilmaisuani olemalla hetkittäin autoritaarisempi ja välillä kuin lapsi itsekin. Tätä ennen koulutin keskisuuren yrityksen ryhmää, jonka sisällä oli kovin vaihtelevat työnkuvat ja tehtävät. Parissa tunnissa löytyi se mikä kaikkia yhdisti, työnkuvasta riippumatta: halu ja kyky rakentavaan vuorovaikutukseen.

Tutustu tarkemmin mm. Stellan tarjoamiin koulutuksiin. Voit aina myös soittaa tai jättää yhteydenottopyynnön niin katsotaan yhdessä, millaista koulutusta voisimme esimerkiksi Iiron toimesta teille toteuttaa!