Impro ja linkit

Alussa on sana, joka pyydetään yleisöltä. Sitten hyppy tuntemattomaan. 4-5 näyttelijää, muusikko, valaisija. Ei käsikirjoitusta, ei suunnitelmia.

Tämä on lähtökohta, kun Stella Polariksen supersuositut koko illan improvisoidut näytelmät pyörähtävät käyntiin. Kaksi tuntia myöhemmin yleisö on kokenut ehjän, yllätyksellisen, hauskan, traagisen, koskettavan tai jännittävän näytelmän.

Improvisoidut kokoillan näytelmät ovat Stella Polariksen intohimo ja niiden kehittäminen sisäisten workshoppien sekä kansainvälisten opettajien avulla on jatkuvaa.

Mitä on improvisaatio?

Improvisaatio on teatteria, jossa ei ole käsikirjoitusta. Sen perussääntö on tuottaa ideat tässä ja nyt. Jokainen esitys on uusi ensi-ilta ja ainutlaatuinen teos.

Miten improvisaatioteatteri eroaa ns. laitosteatterista?

Laitosteatterissa harjoitellaan valmiita tekstejä. Improvisaatioteatterissa harjoitellaan toisen kuuntelua, idean hyväksyntää ja eteenpäin viemistä sekä näyttelemistä ilman käsikirjoitusta. Läsnäolo, vuorovaikutus ja toisten tarjouksien hyväksyntä on tärkeää.

Mitä näyttelijöiltä, muusikoilta sekä valohenkilöiltä vaaditaan?

Kokonaisten tarinakokonaisuuksien improvisointi vaatii kaikilta sataprosenttista läsnäoloa ja kuuntelua. Lisäksi vaaditaan rohkeutta tuottaa ideoita, tarjouksia ja juonenkäänteitä meneillään olevaan tarinaan.

Yleisön reaktio?

Silloin kun esitys onnituu hyvin, yleisö ei aina usko, että se on kokonaan improvisoitu. Aina välillä kuulee kommentteja, että “varmasti on jotain ennalta sovittu”. Vaan kun ei ole. Kaikki syntyy tässä ja nyt ilman minkäänlaista ennakkosuunittelua.

Improvisaatioteatterin lyhyt historia

Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä. Sitä käytetään erityisesti musiikin alalla, mutta se on yhtä lailla tärkeä myös monissa muissa yhteyksissä, kuten näyttelemisessä tai viihdyttämisessä. Näyttämötaiteen genreistä improvisaatiolla on ollut keskeinen rooli esimerkiksi 1500–1700-luvuilla Commedia dell’artessa ja nykyisin mm. nykytanssissa. Improvisaatiolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat yllättävyys ja toistamattomuus. Improvisoidun teoksen uudelleen esittäminen samanlaisena muuttaa myös teoksen luonteen ainutlaatuisesta improvisaatiosta toistoksi. Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei kuitenkaan ole sattumanvaraista toimintaa.

Commedia Dell’Arte

Selkein kantaisä nykyaikaiselle improvisaatioteatterille lienee Commedia Dell’Arte.
Kun Commedia Dell´Arte hiipui unohduksiin, pöyrän keksivät uudestaan omilla tahoillaan Keith Johnstone ja Viola Spolin.
Euroopassa Johnstone otti 1950-luvulla improvisoinnin keskeiseksi tekniikaksi ohjatessaan näyttelijöitä entistä spontaanimpaan näyttämösuoritukseen. Aluksi hän kehitti improvisointiin perustuvaa teatteria Lontoon Royal Court Theater -teatterissa, mutta jatkoi työtä sittemmin perustamansa oman teatteriryhmän kanssa. Johnstone muutti myöhemmin Kanadaan, jossa on kehittynyt pitkä improvisaatioteatterin perinne.

Stella Polaris on vuosia kuulunut kansainväliseen improvisaatioverkostoon.

Tässä muutamia linkkejä kansainvälisistä yhteystyökumppaneistamme:

Kirjallisuutta

1. Causing a Scene: Extraordinary Pranks in Ordinary Places with Improv Everywhere
   –Charlie Todd and Alex Scordelis
2. Improvise.: Scene from the Inside Out
   –Mick Napier
3. Truth in Comedy: The Manual of Improvisation
   –Charna Halpern , Del Close , Kim Johnson
4. Improv Wisdom: Don't Prepare, Just Show Up
   –Patricia Ryan Madson
5. The Second City Almanac of Improvisation
   –Anne Libera
6. Improv Handbook: The Ultimate Guide to Improvising in Comedy, Theatre, and Beyond
   –Tom Salinsky, Deborah Frances-White
7. Musical Direction for Improv and Sketch Comedy
   –Michael Pollock , Rick Overton
8. Musical Improv Comedy: Creating Songs in the Moment
   –Michael Pollock
9. Improv Comedy
   –Andy Goldberg, John Rigger
10. How To Start Your Own Improv Comedy Group
    –Paul Stokstad